Turun Suunnistajat

Toukon reissu Bulgariaan nuorten EM-Kisoihin

4.7.2018

Turun Suunnistajien Touko Seppä keräsi kaksi kultamitalia henkilökohtaisilta matkoilta sekä hopeamitalin viestistä vuoden 2018 suunnistuksen nuorten EM-kilpailuissa Bulgariassa. Raportissa Touko kertoo kisaviikon kulusta maastossa ja maaston ulkopuolella.


Tiistai 26.6.

Matkustus lentokenttähotellille Helsinki-Vantaan lentokentälle, tiedossa aikainen aamulento. Nukkumaan pääsin vasta yhdentoista maissa, kun suunnistusliiton valmentajakin pääsi paikalle.

Keskiviikko 27.6. Helsinki -> Veliko Tarnovo

Herätys klo 4.00 ja pikaisesti aamiaiselle, ja sieltä lyhyt siirtymä kentälle kävellen. Heti reissun alkuun hieman hämminkiä, kun alkuun menin väärään terminaaliin. Isommilta mokilta kuitenkin vältyttiin. Lennot menivät lähinnä nukkuessa, kerkesin musiikkiakin kuunnella. Sofiasta lähdimme vuokrapakuilla liikkeelle kohti Veliko Tarnovoa. Kisakaupunki oli ollut Bulgarian pääkaupunki 700 vuotta sitten, ja nykyään siellä asustelee vajaa 90 000 asukasta. Veliko Tarnovo on rakennettu syvällä laakson pohjalla virtaavan Yantran rantamille. Majoittauduimme illalla hotelliin ja menimme porukalla verkkalenkille tutustumaan kaupunkiin. Luonnollinen suunta oli tietysti mennä ylöspäin, jotta näkisimme kaupunkia paremmin. Mäen päälle oli melkoinen kipuaminen mutta maisemat olivat sen arvoiset. Verkkalenkin jälkeen menimme hotellille syömään, ruoka oli parempaa mitä olin odottanut. Salaatit jäivät kyllä syömättä…

Torstai 28.6. Mallisuunnistukset

Torstaina herätys oli onneksi keskiviikkoa myöhemmin, sai sitten univelkaa kuittailtua jonkin verran. Päivä oli pyhitetty mallisuunnistuksille, aamulla kymmenen maissa sprintin mallisuunnistus. Jo mallisuunnistuksessa kävi selväksi, että mäkeä riittää paljon sprintissä, mutta tiedostin myös, että mallisuunnistuksen maasto ei täysin täsmää kisan maastoon. Treenin jälkeen syömään, ja sitten pitkän mallisuunnistukseen Event Centeriin. Maasto oli aika odotetun laista; paljon mäkeä, tiheikköjä ja polkuja. Pienenä yllätyksenä tuli maapohjan pehmeys: kun 300 urheilijaa oli juossut rinnettä alas sateessa, olisi rinne mennyt täysin liukumäestä. Hyvä liukumäki olikin :). Illalla vielä palaveri perjantain kisaa koskien, ei mitään suuria yllätyksiä.

Perjantai 29.6. Sprintti

Aamulla suht aikainen herätys kahdeksalta. Tavarat reppuun ja kisavaatteet päälle ja aamupalalle. Aamupalaksi viimevuonna hyväksi osoittautuneet pussipuurot, ja karanteenin bussi lähti yhdeksältä. Olin aika hermona ennen kisaa, kun jalat eivät tuntuneet mitenkään hyviltä. Itse asiassa oli varmaan huonoin fiilis ennen kisaa koko vuonna, pistetään jännityksen piikkiin. En ennen kisaa ajatellut sijoituksia, mielessäni oli vain puhdas ja sujuva suoritus. Valmistautuessa olin tehnyt kisan loppulenkiltä ennakkokartan itselleni, joka osuikin lähestulkoon oikeaan. Ainoastaan yksi välikkö jäi uupumaan ennakosta (ks. oikealta). Lopulta tuli lähdön aika ja suoritus lähti loistavasti rullaamaan heti ensimmäisistä rasteista lähtien ja huonolta tuntuneet jalat unohtuivat täysin. Kun tulin isoa ramppia alas yleisörastille (nro 9), tiesin että loppulenkki on minulle tutumpaa suunnistusta. Onnistuin lopun reitinvalinnoissa ja maalissa oli ennenkaikkea puhtaaseen suoritukseen tyytyväinen urheilija. Vielä kuitenkin piti odottaa viimeisen lähtöryhmän urheilijat, mutta tiesin suorituksen riittävän korkealle, tein parhaan mahdollisen suorituksen tiukkaan paikkaan. Puolen tunnin odottelun jälkeen se oli varmaa, olin Euroopan Mestari!

M16-sarjan sprintti sijoittui kahteen hyvin erilaiseen maastoon, alkuun avointa linnoitusta ja loppuun piti kierrellä isoja taloja ja aitoja.


Illalla vielä palkintojen jakoon läheiseen urheiluhalliin.

Lauantai 30.6. Pitkä Matka

Perjantain onnistumisen jälkeen oli paljon helpompi lähteä kisaamaan, kun ei enää itse asettanut itselleen hirveästi paineita. Helppoa se ei kuitenkaan ollut, herätys nimittäin oli jo 6.30, karanteenibussin lähtö 7.15. Onneksi olin saanut valita itselleni toisen lähtöryhmän, jottei tarvinnut täysin tylsistyttää itseään karanteenissa. Verkassa oli jo paljon parempi fiilis kuin perjantaina, ei kuitenkaan mikään huippukulku. Lähdin matkaan rauhallisin mielin, taas tavoitteena puhdas ja sujuva suoritus. Alku lähtikin tosi hyvin liikkeelle. Lyhyt sadan metrin rinneväli, jolta sitten pitkä reitinvalintaväli kakkoselle. Lähdin heti vasemmalle rastilta toteuttamaan polkukiertoa, vasemmalta alhaalta oli sen verran helppo lähestyä rastia, että pystyin ylläpitämään hyvää matkavauhtia. Lyhyt väli ylös kolmannelle ja toinen reitinvalintaväli. Toteutin tämän suht suoraan väistellen pahimpia tiheikköjä ja risukkoja. Jälkikäteen katsottuna alkuvauhtini oli aika hurjaa menoa, johdin nelosella toisena ollutta lähes kolmella minuutilla. Neloselta sitten alkoi enemmän keskimatkatyyppinen osio, jolla menin pääosin aika jarru päällä välttäen rajut virheet. Pieniä koukkuja matkalle tulikin, puoli minuuttia kuutoselle ja kympille. Lopussa ajatus hukkui ja tein toisiksi viimeiselle rastille hasardin virheen, jolla kokoa oli reilu minuutti. Maalissa en ollut kovinkaan tyytyväinen suoritukseen, lopun hermopummi painoi takaraivossa aina kilpailun ratkeamiseen asti. Kilpailun ratkeamista saikin odotella aika pitkään, yli kaksi tuntia. Kukaan ei kuitenkaan tullut rataa nopeammin ja sain taas tuuletella Euroopan Mestaruutta. Sensaatiomaisesti kaikkien matkojen voitot menivät Suomeen!


Illalla taas palkintojen jaot, tällä kertaa läheisen mäen päällä olleessa linnassa. Maamme-laulu tuli tutuksi ulkomaalaisille, kun se neljästi kajahti komeasti.

Sunnuntai 1.7. Viestit

Sunnuntaina taas kerran aikainen herätys, tällä kertaa piti kaikki tavarat olla pakattuna, sillä luovutimme huoneet heti aamulla. Tällä kertaa menimme kilpailukeskukseen omilla autoilla, viestissä ei karanteenia ollut. Tiedossa oli ankkuriosuus haastavassa maastossa. Verkassa oli tosi väsyneet jalat, ja polvikin oikutteli. Polven kivut lähtivät lämmittelyllä, liikaa ei kuitenkaan auttanut verrytellä, ettei lähtisi kaikki jäljellä oleva terävyys. Ensimmäisen osuuden jälkeen olimme sijalla 11, mutta ero kärkeen oli sen verran pieni, että tiesin mitalin olevan mahdollinen. Osuudella ollut Aaro Ojala oli kärkiletkassa vielä yleisörastilla mukana mutta teki loppulenkille harmittavasti kahden minuutin koukut. Toiselle osuudelle Aarni Ronkainen oli hyvässä iskussa ja nosti sijaksi 3, eron kärkeen säilyessä tismalleen samana. Osuudelleni lähtiessä luulin, että vain Ranska oli lähtenyt edelle, mutta Tšekki oli karussa vielä kauempana. Alkuun oli todella jyrkkää alamäkeä, jonka otin tosi rauhassa, ettei tulisi ohiajoa rastilta. Toiselle rastille tuli sahattua rinnettä ylös ja alas ennen rastia aika paljon, siinä kului aikaa. Rinteestä kun päästiin pois, oli tosi tasaista ja paljon polkua niin sai luukuttaa paljon. Rasteille piti sitten hidastaa selkeästi, kun suurin osa pisteistä oli peitteisessä metsässä. Loppumatka tulikin tosi hyvin ja sain minuutin verran kärkeä kiinni, mutta reilu minuutti jäi eroa. Onnistuin kuitenkin nostamaan sijoituksen yhdellä: tuloksena viestihopeaa!

Viestin jälkeen kävimme hotellila syömässä mitalikakut ja sieltä sitten vielä tutustumaan sprinttimaastona toimineeseen Tsaravetsin linnoitukseen. Illaksi menimme Sofiaan lentokenttähotelliin, jossa söimme neljän ruokalajin illalliset.

Maanantai 2.7. Sofia -> Turku

Maanantaina oli aamulento Frankfurtin kautta Helsinkiin, tällä kertaa herätys vasta 4.30. Kotiin päästyäni oli aika väsynyt fiilis, univaje ja rasitus painoivat päälle. Reissu oli antoisa, sain paljon kavereita muista maista. Nyt on hyvä miettiä mikä on seuraava iso tavoite, tällä hetkellä ajatukset suuntaavat ensikesään ja SIlkeborgiin ;)


Touko Seppä


Kuvat: Ilkka Seppä ja Touko Seppä (kartat)



4.7.2018
Yhteistyössä
OP Turun Seutu NEO-urheilu Inov-8 Noname Tähtiseura Lomakeskus Koivukankare Suomen vero- ja lakipalvelut