Skånen Pääsiäinen
Valinnan varaa pääsiäisen suunnistusleirille olisi ollut riittämiin. Ahvenanmaalla järjestettiin maalis-huhtikuun vaihteen viikonlopulle jo perinteeksi muodostuneet Ålands 2-dagarit, kotimaassa maastokisakausi avattiin Billnäsin keskimatkalla ja Latviassa kilpailtiin jo puolikesäisissä olosuhteissa. Lähes naapuriseura Paimiosta suuntasi puolestaan Västervikiin. Leirin valinnassa painoivat lopulta kaipuu hieman erilaiseen maastotyyppiin sekä kelivarmuus. Trendi on tuntunut olevan, että maalis-huhtikuun vaihteessa edes Ahvenanmaa tai Ruotsin rannikko ei ole varmuudella suojassa takatalvelta (kirjoittelen tätä keskiviikkona ja sieltä se talvi tuli). Skåne todennäköisimmin olisi.
Turun Suunnistajien piskuinen kahden auton suunnistajakunta saapui kiirastorstain aamuna Tukholman satamaan. Pitkää ajoa eenelosta kohti Skånea. Maastotyypit vaihtelivat pitkin matkaa. Tukholman ja Nyköpingin kulmilla mentiin varsinais-suomalaisille tutun näköisissä kallio-metsämaastoissa, Vätternin rantaa reunustivat komeat mäkiseinämät, Jönköpingin suunnalla tasamaata ja tehtaita, Skånessa sitten kiveä ja lehtipuuta. Torstaina otettiin tuntuma maastoon yöharjoituksen muodossa. Maastopohjan kivisyys iski rehellisesti tajuntaan. Kartan valkoisuus ei takaa kulkukelpoisuutta. Toisaalta kartoitusfilosofisesti kaiketi perusteltua. Pohjakivi oli pääosin sammaleen peitossa, kartalla näkyvät kivet sitten selkeästi nähtävissä kauempaakin. Pohdintaa: Maastopohjanko takia Sweden ROCK Festival järjestetään näillä kulmilla? (Sölvesborgiin matkaa reilu 40km).
Leiriä rytmittivät Swedish Leaguen kaksi henkilökohtaista kilpailua ja sunnuntain Staffetliganin viesti. Henkilökohtaisissa kisoissa aivan kärkipään panosta ei ollut annettavissa mitä pohjusti jo Espanjan Maximus-viikolla kärkipäätä hätyytelleen Ferenc Jonasin poisjäänti koko Ruotsin reissulta. Mistään vakavammasta ei ollut kyse, mutta kevättalven tiiviin leireilyn ja osin sairastelunkin myötä Feri päättää keskittyä Unkarin omiin kisoihin muun muassa tulevia EM-kilpailujen edustusta silmällä pitäen. Daniil Fominin tie oli joka tapauksessa säpissä eliittisarjaan ja ikäväksi takaiskuksi myös Touko Seppä joutui lopulta jättämään henkilökohtaiset kilpailut väliin varotoimenpiteenä jalan kiusattua sen verran verryttelyssä. Perjantain pitkä matka olikin lopulta enemmän maastotyyppiin tutustumista niillä ketkä osallistuivat kilpailuun. Lauantain keskimatkalla Laurits Bidstrup Möllerin suoritus M21-2 sarjassa oli huomion arvoinen ja lupasi sunnuntain viestiin hyvää.
Sunnuntain viestiin starttasi ykkösjoukkueena Daniil – Laurits – Oskari ja vajaana kakkosjoukkueena Juho sekä Sakari. Ferin ja Toukon poisjäämisen myötä selkeitä sijoitustavoitteita ei ollut helppo asettaa. Tiedettiin lähes 200 joukkueen joukkueen liiga kivenkovaksi. Katkeamattomien viikottaisten klubimajojen yötreenien karaisemat ruotsalaiset tulisivat varmasti taitamaan homman. Talviturkkia ei paljoa tarvitse heittää, kun taitoharjoittelu on jatkunut läpi talven portaattomalla vaihteistolla. Toisaalta muistissa oli kahden vuoden takainen Måsenstaffet jossa TuS suunnisti kahdeksanneksi. Mahdollisuus murtaa kivenkovaa ruotsalaisjoukkueiden rintamaa varmasti oli, mutta vain parhaalla mahdollisella joukkueella.
Daniil lähti totuttuun tapaan alusta alkaen räväkästi liikkuen aivan kärkiporukan taustalla. Vaihtoon sijalla 13. reilu puolitoista minuuttia kärjestä. Käytännössä samaa letkaa yhdeksännen kanssa. Nyt oli meininkiä! Laurits oli ollut kahden edellisen vuoden Måsenstaffetenissa mies enemmän kuin paikallaan. Varsin onnistuneet juoksut molemmissa. Valitettavasti nyt helmi-maaliskuun useamman viikon harjoittelutauko näkyi ja fyysisesti veto ei ollut riittävän kova aseman pitämiseen. Suurempia virheitä ei oikeastaan tullut, mutta jääntiä kuitenkin tasaisesti. Lauantain keskarissa oli kuitenkin terää. Eiköhän se tästä! Oskari klaarasi ankkuriosuuden perusvarmalla suorituksella. Loppusuoralta ei selvitty ilman kunnon kiriotatusta. Lopulta TuS sijalle 44.
Maanantaina paluumatkalla visiitti vielä Huddingen eteläpuolelle 10milan harjoitusmaastoon. Maastotyyppi muuttui tyystin, mutta tarjosi varmasti samoja elementtejä mitä toukokuun Milassa on luvassa. Oppeja talteen. Kaiken kaikkiaan leirin maastot olivat Turun alueen maastoista poikkeavia ja etenkin Skånen kivikkoisimmissa maastonosissa mentiin selkeästi epämukavuusalueella. Toisaalta fakta on, että jos aina vain harjoittelee mukavuusalueella niin siellä myös pysyy. Kohti Tiomilaa siis mennään ja huhtikuussa Kevätyön viestillä ja Finnspring- viestillä on tätä silmällä pitäen merkitystä. Kun viimeinen kuukausi vähitellen kääntyy Tiomilaan niin edelleen TuS:n miesten joukoissa on useampi vasta täysipainotteisen harjoittelun pariin palaava. Muitakin kuin tässä jutussa mainittuja. Yhtään liian aikaisin ei kevään suurviesti siis tule, mutta askel kerrallaan. Ensi viikolla Paraisilla!
